Vuodatuksen kuvapalvelimen kovalevy siis hajosi vieden mennessään suurimman osan kuvista. Tästä seurasi viikkojen korjaustyöt niin, ettei blogeja voinut muokata eikä niihin voinut kommentoida. Harmittaa, vaikka kuvani ovatkin tallessa muualla. On iso, ellei mahdoton urakka alkaa niita etsimään ja lisäilemään oikeisiin kohtiin. En tiedä alanko tähän koskaan.

Harmittaa toki myös Vuodatuksen työntekijöiden puolesta, eihän rikkoontumiselle mitään voi. Mutta missä ovat varmuuskopiot?!?

Bloggeria kokeilin ja se vaikuttaa paljon paremmalta muutenkin, tapaamme siis siellä!

 Harrastuksista rakkain on tietenkin se neulominen. Sitä voi harrastaa melkeinpä missä vaan (töissä en ole uskaltanut kokeilla, asiakkaat eivät varmasti arvostaisi langanpätkiä salaatissa!). Eniten kuitenkin nautin neulomistesta väliaikatekemisenä, esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa sängyssä istuen. Neulepuikkoihin tartun myös linja-automatkoilla, kylässä ja katsoessani jotakin ohjelmaa koneelta. Neuletyöt valmistuvat huomaamatta jonkun muun ohessa. Neulomisessa eniten inhoan huonoja välineitä (rosoiset puikot, halkeava tai pörröinen lanka) sekä liian ahdasta neulomatilaa. Tarvitsen tilaa tehdäkseni siistiä jälkeä, vaikka en kyynärpäät ojossa neulokkaan.

Muita harrastuksiani ovat lukeminen, valokuvaaminen, ompeleminen (koneella), ulkona lenkkeily sekä tietenkin toinen ehdottomista suosikeistani, nukkuminen.

Maitotyttö järjestää arvonnan 28.6.-16.7. ompeluaiheisessa blogissaan, kannattaa käydä niin osallistumassa arvontaan kuin katselemassa valtavan hienoja ja söpöjä ompeluksia :) Sivuille pääset kuvaa klikkaamalla.

Lomailujen ansiosta olen saanut aikaiseksi vaikka ja mitä. Vielä muutama päivä jäljellä, saa nähdä mitä kerkeää syntyä (vai vetääkö pehmoinen sänky puoleensa liikaa).

Ensimmäiseksi tartuin ompelukoneen kantolaukun kahvaan ja samalla vauhdilla surauttelin kolme ompelusta valmiiksi. Pakko myöntää, ei se noin vauhdikkaasti oikeasti mennyt, vaikka niin toivoisinkin. Matkalle mahtui ärräpäitä, suttuja ja purkamisia. Taktiikkani oli kerrankin tehdä mahdollisimman siistiä jälkeä sen sijaan, että minulla olisi vain mahdollisimman kiire saada jotakin valmiiksi. Eihän siitä siistiä silti tullut, yrittämälläkään, mutta taito kasvaa harjoitellessa joten harjoiteltava on vaikka hammasta purren!

Ensimmäiseksi tartuin jo piiitkään odottelevien listassani roikkuneeseen ohjeeseen joka on kotoisin täältä. Olen jo pitkään haaveillut uudesta, isommasta puikkopussista. Olen metsästäsnyt valmista puikkopussia pitkin nettiä, mutta "sitä oikeaa" ei ole löytynyt, hinnoista puhumattakaan. Puikkopussit maksavat ~ 30€, minkä toki ymmärränkin, sillä käsityö on aikaavievää ja arvokasta. Onneksi sitten törmäsin kyseiseen ohjeeseen ja päätin ommella pussin itse. Ohjeet olivat helpot ja selkeät, urakasta selviytyi tällaisillakin taidoilla. Nyt on taas puikot ojennuksessa!

Ompelin myös tuolle pokkarikameralle vuorillisen kuljetuspussukan, sekä puikkopussin kappaleiden leikkelystä yli jääneistä tilkuista musta-pinkin, kiristysnyörillisen projektipussukan neuleilleni.

Ompelusten lisäksi myös puikot ovat kilkattaneet ahkerasti. Vihreäsävyisestä vironvillasta neulottu Wingspan pääsee lämmittämään niskaani ja päätäni ensi talvena. Aivan ihana väritys, aivan ihan huivi!

Joskus muutama vuosi sitten kopioin itselleni äidin Novita-lehdestä ohjeen vauvan villahaalariin. Nyt vihdoin ja viimein, neulottavan puutteessa aloin sitä toteuttamaan, mutta puolimatkassa sainkin idean - muokkasin niistä vain villahousut. Eli toisin sanoen lopetin puoleen väliin ja huitaisin vähän resoria vyötäröksi. Söpöt tuli :) Se onkin toinen asia minne nämä ovat menossa! Vauvoja ei lähipiiristä löydy. Kaappiin sitten, odottamaan suurempaa tarkoitusta.

Juuri kun pääsin iloitsemaan vajuneesta lankavarastostani, nämä kaksi hyppäsivät väkisin ostoskoriini kiinni, eivätkä suostuneet päästämään irti ennen kassaa.

Päässäni on alkanut muhia ajatus seuraavaan Salaiseen neuleystävään osallistumisesta, ja olenkin käynyt jo muutaman kerran kyttäämässä edellisen Sny -kierroksen sivuja uuden kierroksen toivossa. Toivon kovasti että hoksaan sen sitten ilmoittautumisaikana enkä liian myöhään!

Ensimmäinen haasteen kuva on kuva 22: Tästä olen riippuvainen

Tämä kuva olisi sopinut useaan muuhunkin kategoriaan, mutta valitsin riippuvuuden, koska se on kuitenkin paras vaihtoehto. Olen riippuvainen rauhallisista iltakävelyistä lähialueen puistoissa mieheni kanssa. Aina joskus kun keretään niin tätä harrastetaan, minä kuljen kamera kädessä ja ihmettelemme yhdessä kaiken maailman hajuja, ääniä, kukkia, eläimiä ja näköaloja, joskus ihmisiäkin. "Luontoretket" ovat henkireikäni, saa hetken ajatella jotain muuta, olla jossain muualla ja viettää laatuaikaa kahdestaan hömpötellen mieheni kanssa. Jutut ovat höpsöjä, koskien siilien tuhinaa ja lintujen huutoja, kukkia ja taivasta.

Sairaus oli kuitenkin yllättävän helppo, nenä vuosi ja yskitti mutta kuumetta ei näkynyt ja olo oli mitä mainioin. No, lomaa edeltävänä perjantain ja lauantain välisenä yönä kuume sitten viimein suvaitsi nousta ja sitä piisasikin sitten melkein 39 asteeseen asti. Saikkua piti hakea viimeiseksi päiväksi ennen kesälomaa. Saikkupäivänä tulikin nukuttua ensin 3 tuntia ja sitten 2 tuntia päikkäreitä, ja päälle vielä 13 tunnin yöunet! En uskalla luvata että tuo on nukkumisieni ennätys, minut tiedetään unikeoksi eikä suotta.

Ensimmäisen kesälomaviikon alku menikin suloisesti sängyssä, ja loppuviikosta kohottelin rapistunutta kuntoani varovaisilla pikkureissuilla lähikauppaan. Toisella viikolla sitten lomailtiinkin oikein antaumuksella.

Ikävän sään takia loma kului herkuttelun, tietokoneen ja pelien seurassa. Hommasimme uuden lautapelin, Salaisuuksien Saaren. Ihan mukavaa ajanvietettä, vähän erilainen kuin perus Afrikan tähti. Carcassonnea tuo ei sentään voita! Kinkkunyytit tehty Kotikokista löytyvällä Kinkkuhyrrät -ohjeella.

Lankavarastooni rantautuivat seuraavat kolme ihanaa virotarta:

Virottaria seurannut beigen ruskea karvamörrikkä nököttää tässä. Mörrikän vieruskaveri, sateenkaaren värinen pallero on kotoisin ihan täältä kotimaastamme, alennushyllystä hypähti ostoskoriini ihan vahingossa.

Nämä kolme keltaista vekkulia olivat pakko-ostos, enhän millään olisi halunnut, mutta kun ei sitä ilkeä pelkkiä kool-aideja pelkästään tilata... Ja seuraavaksi pitäisikin hommata lankaa jota voi värjätä!

Tämä räikeän keltainen vekkuli taas hyppäsi mukaani kirpparilta, aivan ihana jonkun pipon tms. tehostevärinä! Saa nähdä miten kauan tämä saa odottaa korissa "sitä täydellistä" työtä, en varmasti millään raaski käyttää tuota. Anteeksi kammottava kuva muovipussista, en aio avata pussia ennen kuin tarvitsen kyseistä lankaa.

Mukavaa kesää ja kesälomia niillekin joilla loma on vasta tulossa!

Ensimmäinen ompelukseni tuolla rautarouvalla - kännykkäpussi kukikkaasta vihreästä kirpparilöytökankaasta, vuori myös pehmusteena. Tarvitsee jotain suojaa puhelimelle, töissä kun tahtoo likaantua ja hirvittää myös tuon kosketusnäytön kohtalo, jos vahingossa nojailen johonkin tiskin kulmaan kun puhelin on taskussa litistyksissä.

Ensimmäinen kunnon fail ompeluksissa. Minulla oli valmiina kehyslukko pientä pussukkaa varten, ja ajattelinkin hurauttaa nopeasti pussukan joka sopii siihen kehyslukkoon. Ilman sen kummempia mittauksia, lukon päältä vähän mallailin ja hurautin pussukan kasaan - liian pienihän siitä tuli. Nyt se odottelee hyllyssä pelastavaa ideaa.

Verhot kellertävästä Finlaysonin Silmu -kankaasta jota tilasin Finlaysonin verkkokaupasta alesta. Piristävät mukavasti keittiötä muutaman muun keltaisen yksityiskohdan kanssa. Oih, huomasin vasta kuvasta että verhonipsut ovat epätasaisesti verhossa kiinni, apua! :D

Kassi entisistä halpisjouluverhoista ommeltuna, tuhosin ne ja ompelen sitten ensi joululle paremmat verhot. Myös pussukat ovat samaisista verhoista. Pussukoita on neljä, ja puolet niistä onnistuin ompelemaan niin että yläreunan saumat ovat nurinpäin. Huristelin vain menemään tekemisen ilosta soikeana :) No, toisen näistä pussukoista "korjasin laittamalla siihen vetoketjun, muihin tulee kiristysnauhat.

Sukat ihan vain itselleni, seiskaveikkaa, mitäpäs muutakaan. Kokeilin tehdä joustinneuletta jalkapöydälle (tai siis ihan varresta varpaisiin saakka jalan päällä) ja tykkään, sukat istuvat paremmin eivätkä ainakaan vielä löpsötä. Pidän myös tämän langan väreistä kovasti, jotenkin maanläheisiä sävyjä, mutta kuitenkin värikkäitä.

Näiden sukkien langat on värjätty kool-aidilla, värjäystyön ylipäällysmiehenä toimi mieheni. Ja väritkin ovat sen mukaisia: "Laita sitten vähän tuosta pussista ja raitoina tuota väriä..." <3

Naisten pieneen käteen sopivat raitalapaset. Päätin tuhota muutaman seiskaveikan kerän lopun, niitä kun tuntuu kertyvän lankakoriini pikkuhiljaa. En vielä tiedä menevätkö nämä myyntiin vai itselle, toisaalta ne ovat sopivan kokoiset ja mukavan värisetkin, mutta toisaalta taas en tarvitsisi enää lisää lapasia.

Kiitän, kuittaan ja hipsin kohti Tallinnaa ;)

Sitten anoppi hoksasi että hänellä nököttää varaston nurkassa vanha ompelukone vailla käyttäjää. Ja kun anoppi vielä vihjasi että se on vihreä, minä sujahdin valon nopeudella anopin varastoon. Olin varautunut, enkä uskaltanut innostua ennen kun rautamöhkäle oli saatu raahattua ylös asuntoon. Odotin 80-90 -luvun huonokuntoista muovikonetta joka ei tosiaankaan toimisi enää. 

Kun koneen kantolaukku saatiin auki, kasvoilleni levisi leveä, rakastunut hymy ja suustani purskahti minulle todella epätyypillinen hihkaisu "se on ihana!!". Laukusta kuoriutui pastellin vihreä, täyttä rautaa oleva, (päättelin painosta...) erittäin vanha mutta hyväkuntoinen ompelukone Husqvarna Automatic CI21.

Töpseli seinään ja kokeilemaan sitten! Aluksi sai auttaa käsipyörästä että pääsi liikkeelle, mutta Husqvarna teki tasaista tikkiä ilman sylttyjä, about 10 vuoden varastossa oleilun jälkeen. Se on tehty 50 -luvun lopulla ja ääni on täysin toisenlainen kuin halpis muovikoneessa, jolla olen äitini luona silloin tällöin ajellut. Päätin kuitenkin käyttää sen huollossa, näin arvokasta aarretta en halua romuttaa ajelemalla sillä ihan miten sattuu. 

Huolto osoittautui tarpeelliseksi, sillä joku oli ilmeisesti tehnyt sille tee-se-itse huollon. Joku hihnoista oli vaihdettu liian pieneen, minkä seurauksena toinen hihnoista oli melkein poikki ja muutama osanen vääntynyt pahoin. Anteeksi vaan epämääräinen selitykseni, en ole tekniikan ihmelapsi :D

Nyt kone on kuitenkin kunnossa, ja hyrrää mainiosti. Olen jo muistellut ompelun perusasioita tekemällä neulatyynyn sekä pussukan puhelimelleni. Taidot ovat kyllä ruosteessa, sen myönnän! Nyt on hyvä opetella ihanalla koneella.

Jospa anoppikin saisi kiitokseksi ompelukoneesta jotain kivaa kesään mennessä, vaikka sen hameen.

Winter Song - Sara Bareilles & Ingrid Michaelson

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen toki myös kiristellyt hampaita töissä kitsaitten mummeleiden kanssa, väitellyt siitä onko lohi varmasti tuoretta ja pullat varmasti tänään paistettuja. Hankin myös jo toisen kerran täydet 100 pistettä palvelun laadun mittauksesta (mystery shopping). Saa nähdä saanko taas lahjakortin kiitokseksi, saisin shoppailla pitkään ja hartaasti vain itselleni. Ulkona ulvoo tuuli ja vettä tulee kuin saavista. Marraskuun loppua mennään ja nurmikot vihertävät täällä lapissa!

Neulomusrintamalla on hiljaista, olen neuloskellut vanhoja töitä, aina sitä joka sattuu käteen osumaan. Sukkia lähinnä. Kuvan paprika teurastettiin ajat sitten, se oli meidän hirveän viidakkoprojektin ensimmäinen niistä kahdesta tuotoksesta. Maistui ihan.. paprikalle. Sukissa kokeilin kiilakantapäätä ja hyvin sujui, tykkäsin!

Eltsikin blogin hiustenleikkauspostauksesta sain itsekin kampaamoinnostuksen, jahkailen kovasti uskaltaisinko mennä. Viimeksi kävin kampaajalla ylioppilasjuhliani varten, muuten olen hoitanut leikkelyt itse, ja nyt viimeaikoina mieheni on päässyt saksiin. Tekisin kuitenkin kovasti mieli lyhentää ihan kunnolla, sellaiseksi "hapsutukaksi" joka ei yllä edes olkapäille. Mutta jahkailen sitä että jaksaisinko laittaa hiuksia sitten joka aamu, töissä ne pitäisi saada kiinni jotenkin vaikka eivät yltäisi ponnarille, ja se kaikkein pahin visio, mitä jos leikkaus ei sitten sopisikaan minulle? Saa nähdä, joko tempaisen tai sitten en (savolainen vastaus!).