Kaikenlaista on taas tapahtunut, olen nauttinut ihanista vapaapäivistä kera hyvän musiikin, kaakaon ja villasukkien. Tälläinen peruspopin jumputtaja kun olen, Spotifystä raikaa vuorotellen sekä Johanna Kurkelan että Juha Tapion uusimmat levyt. Toisin kuin opiskellessa, illat kuluvat nautiskellessa ja tehdessä juuri sitä mitä mieleen juolahtaa. Siispä olen askarrellut, neulonut, haaveillut, lukenut, sytytellyt kynttilöitä, leiponut, kyläillyt ja ihan vain oleillut.

Olen toki myös kiristellyt hampaita töissä kitsaitten mummeleiden kanssa, väitellyt siitä onko lohi varmasti tuoretta ja pullat varmasti tänään paistettuja. Hankin myös jo toisen kerran täydet 100 pistettä palvelun laadun mittauksesta (mystery shopping). Saa nähdä saanko taas lahjakortin kiitokseksi, saisin shoppailla pitkään ja hartaasti vain itselleni. Ulkona ulvoo tuuli ja vettä tulee kuin saavista. Marraskuun loppua mennään ja nurmikot vihertävät täällä lapissa!

Neulomusrintamalla on hiljaista, olen neuloskellut vanhoja töitä, aina sitä joka sattuu käteen osumaan. Sukkia lähinnä. Kuvan paprika teurastettiin ajat sitten, se oli meidän hirveän viidakkoprojektin ensimmäinen niistä kahdesta tuotoksesta. Maistui ihan.. paprikalle. Sukissa kokeilin kiilakantapäätä ja hyvin sujui, tykkäsin!

Eltsikin blogin hiustenleikkauspostauksesta sain itsekin kampaamoinnostuksen, jahkailen kovasti uskaltaisinko mennä. Viimeksi kävin kampaajalla ylioppilasjuhliani varten, muuten olen hoitanut leikkelyt itse, ja nyt viimeaikoina mieheni on päässyt saksiin. Tekisin kuitenkin kovasti mieli lyhentää ihan kunnolla, sellaiseksi "hapsutukaksi" joka ei yllä edes olkapäille. Mutta jahkailen sitä että jaksaisinko laittaa hiuksia sitten joka aamu, töissä ne pitäisi saada kiinni jotenkin vaikka eivät yltäisi ponnarille, ja se kaikkein pahin visio, mitä jos leikkaus ei sitten sopisikaan minulle? Saa nähdä, joko tempaisen tai sitten en (savolainen vastaus!).