Ja näin. Olin jo kirjoittanut tätä juttua pitkälle, kunnes hosuin avaamaan kamerasta kuvatiedostoja ja ruksitin vahingossa juuri tämän välilehden bittiavaruuteen, murrrh. Uudestaan, uudestaan!

Lomailujen ansiosta olen saanut aikaiseksi vaikka ja mitä. Vielä muutama päivä jäljellä, saa nähdä mitä kerkeää syntyä (vai vetääkö pehmoinen sänky puoleensa liikaa).

Ensimmäiseksi tartuin ompelukoneen kantolaukun kahvaan ja samalla vauhdilla surauttelin kolme ompelusta valmiiksi. Pakko myöntää, ei se noin vauhdikkaasti oikeasti mennyt, vaikka niin toivoisinkin. Matkalle mahtui ärräpäitä, suttuja ja purkamisia. Taktiikkani oli kerrankin tehdä mahdollisimman siistiä jälkeä sen sijaan, että minulla olisi vain mahdollisimman kiire saada jotakin valmiiksi. Eihän siitä siistiä silti tullut, yrittämälläkään, mutta taito kasvaa harjoitellessa joten harjoiteltava on vaikka hammasta purren!

Ensimmäiseksi tartuin jo piiitkään odottelevien listassani roikkuneeseen ohjeeseen joka on kotoisin täältä. Olen jo pitkään haaveillut uudesta, isommasta puikkopussista. Olen metsästäsnyt valmista puikkopussia pitkin nettiä, mutta "sitä oikeaa" ei ole löytynyt, hinnoista puhumattakaan. Puikkopussit maksavat ~ 30€, minkä toki ymmärränkin, sillä käsityö on aikaavievää ja arvokasta. Onneksi sitten törmäsin kyseiseen ohjeeseen ja päätin ommella pussin itse. Ohjeet olivat helpot ja selkeät, urakasta selviytyi tällaisillakin taidoilla. Nyt on taas puikot ojennuksessa!

Ompelin myös tuolle pokkarikameralle vuorillisen kuljetuspussukan, sekä puikkopussin kappaleiden leikkelystä yli jääneistä tilkuista musta-pinkin, kiristysnyörillisen projektipussukan neuleilleni.

Ompelusten lisäksi myös puikot ovat kilkattaneet ahkerasti. Vihreäsävyisestä vironvillasta neulottu Wingspan pääsee lämmittämään niskaani ja päätäni ensi talvena. Aivan ihana väritys, aivan ihan huivi!

Joskus muutama vuosi sitten kopioin itselleni äidin Novita-lehdestä ohjeen vauvan villahaalariin. Nyt vihdoin ja viimein, neulottavan puutteessa aloin sitä toteuttamaan, mutta puolimatkassa sainkin idean - muokkasin niistä vain villahousut. Eli toisin sanoen lopetin puoleen väliin ja huitaisin vähän resoria vyötäröksi. Söpöt tuli :) Se onkin toinen asia minne nämä ovat menossa! Vauvoja ei lähipiiristä löydy. Kaappiin sitten, odottamaan suurempaa tarkoitusta.

Juuri kun pääsin iloitsemaan vajuneesta lankavarastostani, nämä kaksi hyppäsivät väkisin ostoskoriini kiinni, eivätkä suostuneet päästämään irti ennen kassaa.

Päässäni on alkanut muhia ajatus seuraavaan Salaiseen neuleystävään osallistumisesta, ja olenkin käynyt jo muutaman kerran kyttäämässä edellisen Sny -kierroksen sivuja uuden kierroksen toivossa. Toivon kovasti että hoksaan sen sitten ilmoittautumisaikana enkä liian myöhään!